Wie, bitte?

Eilen kävimme taas kirkossa. Oli perhekirkko ja jumalanpalvelukseen olikin saapunut paljon lapsia. Kun Suomessa jumalanpalvelus (aina) tuntuu jääneen kiirastorstain ja pitkäperjantain paatokseen, oli täällä havaittavissa ylösnousemuksen juhlaa! Kirkonmenoissa sai myös yksi lapsi kasteen. Urkuri soitteli lähes jatsahtavaa musiikkia ja jalka alkoi vaistomaisesti ikäänkuin tahdittaa 😊 Lopuksi lapset alkoivat etsiä kirkkoon piilotettuja suklaamunia. 

Tänään koitti arki ja työt. Ihmiset tuntuvat jo hieman tutuimmilta. 

'Praktikantin Anu'

Minä avustin aamupesuissa ja jäin yksinkin auttelemaan paria rouvaa. Yksinkertaiset asiat sujuvat kyllä auf Deutsch, mutta kun vastapuoli oikein innostuu juttelemaan, niin menee kyllä ohi kovaa ja korkealta! Ihmiset sairaalassa ovat kovin kiinnostuneita Suomesta, tai sitten he ovat vain perin kyllästyneitä sairaalassa oloonsa 😆